Retki Saraakallion kalliomaalauksille syksyllä 2017
Teksti: Tuomo Rapo
Kuvat: Jukka Parkkinen & Tuija Wetterstrand, Arja Parkkonen
Kuluvana syyskuun alun viikonloppuna oli satanut paljon, mikä on ollut aivan poikkeuksellista Suomen Muinaistaideseuran syys- ja kevätretkillä. Oli kuitenkin lämmintä.
Nytkin satoi. Lähdimme Saraaveden rannasta kalastusretkiyrittäjän ponttooniveneellä kohti Saraakalliota. Seurueemme oli pitänyt venematkan vuoksi jakautua useampaan pienempään ryhmään. Minä satuin ensimmäiseksi lähtevien joukkoon. Saraakallion jyrkkä seinämä oli pian aivan edessämme. Sade yltyi. Ranta oli matala ja hyvin kivikkoinen. Veneenkuljettaja joutui tekemään neljä tai viisi rantautumisyritystä ennen kuin pääsimme siirtymään veneestä uloimmille rantakiville. Minkäänlaista laiturirakennelmaa ei ollut. Kivet olivat sateessa liukkaat, vaarallisetkin. Lähestyimme rantaa kiveltä toiselle siirtyen, kuka matalana kyyristellen, kuka reilusti kontaten. Mitään riskejähän ei kannattanut ottaa, ettei satuttaisi itseään. Ehkä on hyvä lähestyä tätä kalliota nöyrästi, mietin itsekseni. Olemmehan tulossa johonkin aivan erityiseen paikkaan.