Hossan retkikuntaan osallistuivat valokuvaaja, arkeologi, taidehistoriotsija/graafikko, kuvataideopettaja/seuran puheenjohtaja sekä huoltojoukkoina SuMun hallituksen jäseniä. Kaikkia mukanaolijoita yhdisti kalliomaalausten pitkäaikainen harrastaminen ja palava innostus asiaan.

Retkikunta taivalsi Hossan kansallispuiston Lihapyörteen parkkipaikalta talvireittiä pitkin Värikalliolle. Mukana kannettiin kuvauskaluston ja erämaassa tarvittavan retkivarustuksen lisäksi eväät ja Hossan Luontokeskuksesta lainattu nokipannu.

Talvireitti kulki upean, lumisen metsän keskellä. Vaeltaminen huoltouran pöperöisessä lumessa Värikalliolle oli hieman raskaampaa kuin patikointi sinne kesäkeleillä.

Puolivälissä reittiä oli opastaulu. Jos astui polulta sitä katsomaan, upposi jalanmitan verran hankeen.

Leiriydyttiin Värikallion keittokatokselle. Lopputaival kuljettiin Somerjärven jäätä pitkin maalauksille, jotka hohtivat punaisina valkean lumen keskeltä.

Kesällä käytössä olevasta katselulaiturista näkyi talvella vain kaiteet.  

Kesällä maalauksia voi tarkastella katselulavalta, mutta talvella pääsi aivan maalausten viereen. Se vaikutti katselukokemukseen ratkaisevasti.  

Joitakin maalauksia oli  turmeltu raaputtamalla. Valitettavasti kaikki eivät ole ymmärtäneet, että maalauksiin ei saa koskea millään tavalla. 

Maalauksia tarkasteltiin, kuvattiin ja niistä keskusteltiin vilkkaasti.

Varhaisen aamun pieni lumisade oli loppunut ja keli vaihtui kuvaamisen kannalta parhaaksi mahdolliseksi: aurinko ei paistanut, mutta valoa riitti hyvin.

Kuvat näkyivät nollakelin kosteassa ilmassa ja pilviverhon suodattamassa auringonvalossa erinomaisesti.

Kuvauksia suunniteltiin ja valmisteltiin.

Kuvaajia työssään.