Sarkaveden Haukkavuori


Teksti: Eero Siljander
Kuvatekstit: Arja Parkkonen
Kuvat: Arja Parkkonen, Eero Siljander


Mäntyharjun Sarkaveden Haukkavuori on Suomen maalauskallioista jylhin. Järven rannat ovat kallioiset ja maalaukset sijaitsevat pääosin pohjois-etelä-suuntaisen järven itärannan lounaaseen katsovassa vuorenseinämässä. Maalaukset löytyivät 1975, kun arkeologi Timo Miettinen sai vihjeen seinämässä olevasta kädenjäljestä. Hän tarkasti paikan ja löysi maalauksia kolmesta kohtaa noin 200 m matkalta.

Haukkavuoren maalauskallio putoaa suoraan Sarkaveteen. Kuva A. P.

Kuvaryhmä I:n kallioseinämä. Sopivassa valaistuksessa kalliosta kurkistavat zoo- ja antopomorfiset kasvot. Kuva A. P.

Kuvaryhmä I
Ylimpänä on vasemman käden kämmenjälki, sen alapuolella heikosti näkyvä koukkupolvinen ihmishahmo ja alimpana katkelmia vasemmalle suuntautuvasta eläimestä.

Vasemman käden kämmenpainama. Kuva A. P.

Kalliosta noin 10 m oikealle mentäessä on pää alaspäin syöksyvä ihminen. Hahmon pituus on 36 cm ja jalat ovat vartaloon verrattuna suhteettoman lyhyet. Hahmon kaulan poikki ja alaspäin on luontainen kvartsijuonne, houkuttelee ajatella, että kuva on tarkoituksella maalattu siihen juonteen päälle. Maalauksen korkeus vedenpinnasta on noin 1,3 m. Samantapaisia pää alaspäin syöksyviä ihmisiä on kaksi kappaletta Verijärven kalliomaalauksessa Mikkelissä.

Ihmishahmo syöksymässä jyrkänteeltä. Kuva E. S.

Edelleen kolme metriä oikealle on verkkokuvio, jonka alaosassa on pienikokoinen hirvi. Kuvia ei ole laisinkaan ryijymäisen Vitträskin maalauksen kuvan kaltainen vaan kuin huolimattomasti ristikkäin vedettyjä viivoja. Verkkokuvion korkeus vedenpinnasta on noin 1,45 m.

Verkkokuvio ja sen alla oleva pieni hirvi ovat kirkkaassa auringonpaisteessa hankalia kuvattavia. Käsitelty kuva A. P. 

Kuvaryhmä II
Seuraava kuvaryhmä on pitkän matkaa etelään, kalliokapeikon jälkeen rantavedessä olevassa suuressa lohkareessa. Oikealla on komea puoliluola. Kuvat ovat hyvin haalistuneita. Hyvissä olosuhteissa voi kuitenkin todeta useita venekuvioita. Ylin kuva on noin vajaan kolmen metrin korkeudella vedenpinnasta.

Haukkavuori II:n kalliojyrkännettä. Kuva A. P.

Ryhmän ll maalaukset ovat valtavassa irtolohkareessa jyrkänteen juurella. Kuva A. P.

Seinämässä olevat kuvat ovat puuroutuneita ja vaikeasti havaittavissa. Kuva E. S.

Hyvissä olosuhteissa ja kuvankäsittelyllä paadesta erottaa mm. venekuvioita. Puoliluola kuvassa oikealla. Kuva A. P.

Kuvaryhmä III

Maalausjäljet ovat puoliluolan otsassa. Kahta kolmihaaraista jälkeä on pidetty maalauksena.

Haukkavuori lll:n maaalaukset puoliluolan seinämässä. Kolme pystyviivaa ja puuroutuneita värijälkiä, joiden päälle oli vuonna 2014 raaputettu nimikirjaimia. Kuva A. P.

Haukkavuoren maalaukset ovat poikkeuksellisen mielenkiintoisia. Kuvat on maalattu vasta Vuoksen puhkeamisen jälkeen, eli ne ovat nuorempia kuin 6000 vuotta. Sarkavedessä on pelottavan kova virtaus, se herättää ajatuksen kuinka kuvat on maalattu jos kivikaudella talvet ovat olleet nykyisiä lämpimämpiä? Onko ne tehty veneistä, ruuhista, lautoilta?

Haukkavuoren jylhä kallio etelästä päin nähtynä. Kuva E. S.

Muutama vuosi sitten kävimme prof. Pekka Kivikäs, toimittaja Kirsti Becker ja minä venematkalla Sarkavedellä. Tarkoituksena oli nauhoittaa Beckerin toimittamaan kalliotaidetta käsittelevään ohjelmaan materiaalia. Kun saavuimme puoliluolalle, alkoi kiivas vesisade, istuimme nuotiolla, pureskelimme eväitä ja Kirsti nauhoitti nauhurilla vesipisaroiden rummutusta järven pinnalla. Kun sade lakkasi, läksimme veneellä kotiinpäin ja Kirsti nauhoitti Pekan ja minun ystävällismielistä kinastelua verkkokuviosta. Valitettavasti kävi niin, että kyseinen nauhoitus katosi ikiajoiksi, oliko nauhurin nauha kääntynyt, vai mitä, jäi selviämättä?